Olipa kerran Pikku-Ahmed. Koulussa opettaja kehui "Pikku-Ahmed sinähän osaat suomenkielen niin hyvin kuin vain suomalainen voi osata". Pikku-Ahmed oli hyvin ylpeä ja kotimatkalla näki isoveljensä jolle riensi kertomaan "Opettaja kehui että osaan puhua, kirjoittaa ja lukea kuin suomalainen". Pikku-Ahmedin isoveli Muhis kirosi arabiaksi ja löi pikku-ahmedin silmäkulman auki. Pikku-Ahmed juoksi itkien kotiin äitinsä luo ja kertoi äidilleen että veljensä Muhis oli lyönyt häntä, äidin kuultua syyn äiti läväyttää kämmenellä pikku-ahmedia korvalle niin että korvissa soi. Pikku-Ahmed toikkaroi pökerryksissä olohuoneeseen jossa isänsä katsoo satelliitti kanavaa kotimaasta. Pikku-Ahmed: "Papa papa! Mama ja veli löi minua!" Isä: (arabiaksi)*Mitä? Miksi?* Pikku-Ahmed: "Koulussa opettaja kehui minua osaamiseltani suomalaiseksi". Isä: (arabiaksi) *Saatanan likainen nulikka, vai että vääräuskoisten tavoille olet oppinut! Odotas kun haen raipan niin saat selkääsi kuin huono nainen*. Pikku-Ahmed kipittää hippulat vinkuen pihalle ja karkuun läheiseen metsikköön, jossa istuutuu kivelle ja tuumii ääneen: "On tämä vittumaista. Heti kun kehutaan suomalaiseksi, niin samana päivänä 2 rättipäätä hakkaa minut ja kolmas yrittää tappaa"...