Jarkko Martikainen - Pidän tästä paikasta

Miltäs tunti lihapäitä paeta,
katuun kaatua ja jälleen saada turpaansa syyttä?
No, sen se opetti, kuinka moni tilasi
lusikalla hyvyyttä
ja arvaan, että rekkalastikuormalla tyhmyyttä
ja jälkiruuaksi tyhmyyttä.

Entä miltä tuntui peiliin katsoa,
nähdä mustelma ja verta joka paikassa, kunnes
pikkuhiljaa silmät alkoi umpeen muurautua?
No, sen mä kestin paremmin,
kun peilin omistajatyttö lohdutti hieman mua.
Aloin hiljalleen parantua,
ja lauloin:


Onhan kuitenkin aina lopulta
aika hienoa olla elossa,
nousta ylös ja sanoa:
pidän sinusta ja tästä paikasta.

(Laa-laa-laa-laa-laa-la-la-laa...)

Näinä päivinä en enää turpaan saa,
mutta aikuisuus on joskus paljon hankalampaa.
Nyt näkee voimakkaampia vaahtosuita,
jotka mukiloivat maailmaa
ja tahtovat määrätä kaikkia muita taas
ja lietsoa tappeluita taas...

Silti aion täällä pitkään roikkua:
hopeareunuksissa killun enkä irrota koskaan.
Vaikka uskoa varmasti koetellaan,
niin hyvyyttä on annosteltu meihin
aina enemmän kuin pahuutta milloinkaan.
Pahuus ei pysty voittamaan
koskaan.

Onhan kuitenkin aina lopulta
aika hienoa olla elossa,
nousta ylös ja sanoa:
pidän teistä ja pidän tästä paikasta.

Onhan kuitenkin aina lopulta
aika hienoa olla elossa,
nousta ylös ja sanoa:
pidän teistä ja pidän tästä paikasta.

(Laa-laa-laa-laa-laa-la-la-laa...)