Börheytän sinut perkele!

Jokainen sai mitä ansaitsikin :3

Ovat ne kyllä välillä kyrpiä ja itsekkäitä otuksia. Helvekon rukkaset.
Mutta on niissä kyllä monta ihastuttavaa ja mukavaakin kaveria.

Pari yhteenottoa tulee mieleen...
- Kummitädin äiten kissa, joka asui vanhempieni naapurissa ja oli sitten usein sielläkin. Kissa oli alunperin tuotu avopuolisoni kotoa pentuna kylään vanhemmilleni ja naapurin "mummo" kun totesi, että kyllä hänelle tuollainen kissa kävisi niin seuraavalla viikolla kissa matkasi taas isoon kaupunkiin maalta ja päätyi vanhemman naisen pilalle lellittäväksi. Kissasta tuli tietysti oikein ylimielinen kekkeruusi, jolla oli omat oudot tapansa.

Kerran sitten olin jälleen vanhemmillani ja kissakin oli siellä. Sillä oli paha päivä ja eteisessä sitten huusi eikä itsekään tiennyt mihin se halusi. Raapaisi sitten minuakin koivesta ja reaktiolla läväytin niin, että varmasti tuntui.

Sen jälkeen tietysti börheydellä hirtti kiinni ja mourusi ; murisi. Otin kengän valmiiksi ja sanoin, että jos käyt päälle tai raavit, niin lyön kengällä. Oli kyllä 50-50 tunne, että tuleeko se saatana. Luimusi kenkien välistä ja huusi helvetisti ja silmät löivät liekkejä. Keskinäisen tuijotuksen jälkeen kääntyi ja juoksi eteisestä rappuun ja saunaan asti. Aikansa siellä oltuaan meni kotiinsa.

Meni päivä tai pari kun olin taasen poikkeamassa vanhemmillani ja kissa oli naapurista huudellut, että ovet auki, määkin meen naapuriin. Olin sohvalla ja sieltähän se tulee olohuoneeseen ylväänä ja vähän tuijotellen. Suoraan tulee kohti koipea, tervehtii tuttuun "MAU!" -tyyliinsä ja puskee jalkaa. Ja kävelee ylväästi pois olohuoneesta ja keittiöön. Kävi tarkistamassa, että eihän meille mitään pahaa jäänyt ja ihan kavereitahan ollaan kuitenkin.

- Toinen yhteenotto oli serkun tsiljoonannen kissan kanssa. Kissa oli mökillä vanhempieni puolella kylässä (kai kun ne saivat aina herkkuja ja niitä paijattiin, niin olivat aina kylässä sen aikaa, kun oli porukkaa). Se oli aikas nuori silloin. Ihan kyllä oikean kissan kokoinen jo, mutta pentumainen käytökseltään. Sen kanssa vähän leikittiin, mutta kissalla katosi mopo käsistä ja puri perkele varpaaseenkin kuin susi, niin muljautin jalalla kissan jalan alle niin, että kaikki tassut sojottivat jalan molemmin puolin. Ei päässyt kynsimään eikä puremaan kun pidin sitä siinä. Riehui ja sylki tietysti ensin kuin mielipuoli ja yritti pois, mutta pidin kissaa paikallaan jalalla (ihan nätisti) että rauhoitut nyt ensin vaan. Aikansa se riehui ja tuijotti silmiin ja tälläkin liekit löivät silmissä. Sitten yhtäkkiä lopetti ja pysähtyi, silmät ja ilme muuttui kissalla ja pienen hiljaisuuden jälkeen kissa sanoi hiljaa "Miu?" - ja päästin sen pois. No sehän ampui karkuun aivan helvetisti toiseen huoneeseen.

Katselin sitten siinä televisiota ja menee vartti kun kissa pohtii toisessa huoneessa maailman menoa. Sitten se tulee seiniä pitkin hiippaillen hiljaa kuin vaanien. Ajattelin, että meinaako käydä kimppuun vai tuleeko kysymään että mikä meno. Kissa kiersi seinustoja pitkin huoneen, hiipi sängyn selkänojaa pitkin... ja sukeltaa käden alle suoraan ja sanoo "Mauuu?". Silitin päästä sitä pentelettä ja sanoin, että fiksu kissa. Eihän sillä luonto tietysti antanut jäädä siihen kainaloon, vaan pieni puskeminen ja sitten sängyltä alas toiseen huoneeseen aurinkoon makoilemaan nyt kun oli tarkistanut, että kavereita ollaan eikä häntä paikallaan pidetty ilkeällä mielellä.

Jaksoit lukea? Sullakaan mitään muuta tekemistä ollut?
Mulla meinaan ei ollut, kun odotan muijaa kynsien laitosta ja sitten lähdetään ajamaan ah niin ihanaan Keskisen kyläkauppaan. :D

>>75649

viileä tarina veliseni :D (ihan oikeasti)

>>75649
Kissat mulkkuja, niin vesakin.
Millä leveysasteella pyärit?