Osasivatko kertoa, että onko halvaus pysyvää vai voiko se puoli vielä palautua? Aikonaan työkaverin eukolle tuli hirvee tuska naamaan niin lähin käyttään niitä töiden jälkeen sairaalassa. Toispuoleinen kasvohalvaus oli seikkailun lopputuloksena. Kyllä se kuitenkin vuosien mittaan palautu hallinta vielä sillekin puolelle ainakin melkein kokonaan.
Enolla oli aikonaan toinen keuhko käytännössä pois pelistä ja toisestakin vissiin vaan puolet enää jälellä kun pukkas perkeleesti keuhkoveritulppia suhteellisen lyhyen ajan sisään eikä tietenkään suostunut lähtemään sairaalaan vaikka huohotti jo kun nousi tuolilta ylös. Lopulta se roudattiin väkisin sairaalaan niin saman tien teholle. Samoin lähti kuulo melkein kokonaan toisesta korvasta. Osittain helpotti, kun antoivat uusien tulppien jälkeen lääkehappea niin se jollakin tavalla autto, mutta en muista enää että kuinka nopeasti se hoito piti aloittaa.
Yks toinen tuttu, se joka sai ne massiiviset aivoverenvuodot ei kanskaan alkuun voinu käytännössä tehdä mitään itsenäisesti. Puhuminen oli epämääräistä ääntelyä eikä kroppa toiminut lainkaan. Siitä se hitaasti sitten alko toipumaan. Kerran olin käymässä vierailulla niin siellä oli lätkäpeli telkkarissa. Se katto sitä tuijottamalla toisella seinällä olevaa taulua. Väitti olevansa Rio De Janeirossa ja kohta myöhästyvänsä lentokoneesta. Puhui aivan sekoja pitkän aikaa ja näki harhoja, mutta kyllä se siitä sittemmin virkustui.
Toivotaan äeteelles parasta.
