Vanhempien edesmennyt koira oli ihan samanlainen. Aina omassa rötväys punkassa eikä edes pihalta kuuluvat äänet saaneet eloa vahtiin, mutta yöllä kun pikkusenkin pottu varpaalla kolhas teräksistä ruokakippoa, niin eikös se sakemannin piru ollut parissa sekunnissa seläntakana tuhisemassa ruokaa ja jos ei ymmärtänyt heti antaa jotain herkku tikkua tai hampaiden puhdistus luuta, niin vaimea *vow vow urrr* + maiskutus teki selväksi että kohta kerjätään kovemmalla äänellä jos ei jotain ruokaa ala heti tippua.