Kesken kesää syksyn valju valta
Hohkaa kylmän henki kaikkialta
Hallatuulen hammas luihin puree
Metsä, järvi murheellisna suree
Saaret seisoo liikkumattomassa
Ikävässä ikiharmajassa

Järvi jäähtyy, sydän synkkä hyytyy
Tahto taittuu, pikkutöihin tyytyy

Puhuu kuolemaa jo puiden tohu
Uhkaa kadotusta korven kohu
Aalto lyijynraskas rantojaan
Huuhtoo ikuisilla huulillaan

Viiltää veno kesken luonnon karun
Vana kertoo orvon onnentarun
Joka tuskin päästen päivänkukkaan
Kuihtui kylmyyteen ja joutui hukkaan
Vaan ei sentään elämästä laannut
Vaikk' on vuosia jo maassa maannut

Ah, ne päättyi elon juhlapäivät
Autius, tyhjyys, tuijotus vain jäivät

Saaret seisoo liikkumattomassa
Ikävässä ikiharmajassa
Järvi jäähtyy, sydän synkkä hyytyy
Tahto taittuu, pikkutöihin tyytyy
Ah, ne päättyi elon juhlapäivät
Autius, tyhjyys, tuijotus vain jäivät

Kuin kuolon ja elämän immet
Syyskuutamon kullassa leikkiä lyö
Niin syksy mun sieluni yössä
Jo kerkeän kevään kukkia syö

Ryssät uuniin.

Iloitkaa veljet, nyt eletään vuoden parhainta aikaa.

Oispa syksy.

Missä se syksy viipyy.

Snellmanin pekoni on aivan hirveän makuista, miksi tätä paskaa edes kehdataan myydä.

Ryssät ja kommarit uuniin.

Oispa syksy.

Oispa syksy.

Oispa syksy.

Oispa syksy.

Oispa syksy.

Oispa syksy.

Oispa syksy.

Oispa syksy.

Oispa syksy.

Oispa syksy.

Oispa syksy.

Oispa syksy.

Oispa syksy.

Oispa syksy.

Oispa syksy.

OISPA SYKSY.

Oispa syksy.

Oispa syksy.