Toivotaan onnea, mutta se kieltämättä kolahtaa kun läheinen lähtee. Jaksamisia.

surufuu

Kyse on enää tunneista, iso osa aivosoluja tukoksen kohteessa on jo tuhoutunut vaikka lähelle virtaa edes auttavasti verta=happea ja glukoosia pienten vierekkäisten verisuonien kautta.

Voi perkele...

Mulla yks sukulainen sai aikonaan jo iäkkäänä miehenä massiivisia aivoverenvuotoja. Lääkärit sanoi, että ei käytännössä mitään mahdollisuuksia herätä enää koskaan (98% kuolee, 1,5% jää vihanneksiksi ja ehkä loput harvat saattaa selvitä vielä eläviksi) ja kyselivät lapsiltaan, että saako laittaa käytettävissä olevia sisuskaluja uusiokäyttöön. Mäkin sain ilmoituksen ja aattelin mennä heittämään viimeiset morjenstukset ku äijä heräskin. Siitä sitten kuntoutusta kehiin vaikka vasen puoli maailmasta oli kadonnut täysin. Muutti takas omakotitaloon ja vielä 10 vuotta myöhemmin potkiskelee menemään. Tosin dementia on vienyt järjen tätä nykyä, mutta aina on toivoa vaikka tulis isojakin kupruja vastaan. Tsemppiä!

>>766219 mun äitillä on ollu ennenkin tämmösiä läheltä piti tilanteita että ei välttämättä selviä ja jotenki se on aina selvinny, sitä vaan ei tiiä ollenkaan että milloin on se viimenen kerta, se vaan on varma että yöunet meni

>>766228
Ei mikään ihme. Kerran entinen naapuri oli tullu kaverin kans kotiinsa ja säikähtäneet, että miks eukko istuu sohvalla, päästä valuu verta ja koko kämppä veressä. Äkkiä lanssilla sairaalaan ja siellä lekurit sano, että saavuitte yhdennellätoista hetkellä. Eukko oli vetänyt kylppärissä slipat ja lyöny päänsä pahasti. Näin sitten sitä äijää yks päivä kaupassa ja kysyin, että mitä sulle on tapahtunu ku näytti vanhentuneen pari vuosikymmentä.

Näytti kuvia kylppäristä niin oli sen näköstä ku siellä ois teurastettu joku isompikin elukka. Ei ollu nukkunu kolmeen yöhön ku pelkäs koko ajan, että soittavat sairaalasta muijan kuolleen. Siellä sairaalassa oli sitten ruvennu korvasta valumaan verta niin olivat pistäneet sen koomaan eikä kukaan voinu olla varma, että miten siinä lopulta käy. Onneksi kävi hyvin sitten lopulta ja eukkokin ilmeisesti palautui täysin entiselleen. Melkonen arpi vaan oli päässä. Liekö joutuneet avaamaan kallonkin siinä samalla, että pääsee paineet purkautuun.

Jälkien perusteella se oli siellä kylppärissä ryöminy eteenpäin kuin kilpikonna omassa veressään eikä tajunnu mitä oli justiinsa tapahtunut. Nää siis tietenkin vaan esimerkkeinä, että joskus voi selvitä pahoistakin tilanteista, en siis yritä nostattaa "turhia" toiveita kuitenkaan. Toivotaan kovasti, että äitees selviää <3

Olen todella pahoillani.

Yritä nukkua ensi yö. Sinusta ei ole kellekkää apua jos nojaat ovenkarmiin silmät ristisä.

No voi ny pers..:( ..